Hyvä puoluekokousväki 

 
Minä olen Alina Heywood. Voin nykyään ylpeästi sanoa, että olen suomalainen. Pitkään en kokenut itseäni suomalaiseksi, eivätkä muutkaan ympärilläni pitäneet minua suomalaisena. En osannut kunnolla suomea, ja minulla oli ulkomaalainen sukunimi. Vaikka äitini on suomalainen ja synnyin Suomessa, minä en ollut suomalainen. 

 
Paluumuuttajana Englannista koin sen, miten vaikeaa on tulla suomalaiseksi. Niin kauan, kun en puhunut suomea sujuvasti, en voinut olla suomalainen. Minulta kysyttiin usein, mistä oikeasti olen kotoisin? Mikä on oikea äidinkieleni? Kysyjät olivat niin ystävien vanhempia kuin opettajiakin. Tämä aiheutti minussa identiteettikriisin. Kuka olen? Mistä olen kotoisin? Passissa lukee suomalainen, miksi muut eivät uskoneet sitä? 

 
Huomasin, että suomalaisuus on hyvin rajoittava käsite. Minulle tehtiin hyvin selväksi, että minä en ole riittävän suomalainen. Kärjistäen voisinkin todeta, että jos et ole valkoinen, osaa suomea sujuvasti ja kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, et ole suomalainen.Heräsi kysymyksiä: Miksi muut saavat päättää suomalaisuudestani? Mistä lähtien suomalaisuus on ollut erilaisten ihmisten ulossulkemista ja heidän puolestaan päättämistä? Miksi en voi itse päättää suomalaisuudestani?

 
Ainoa ratkaisu minulle oli kasvaa muottiin. Hioin suomen kielen taitoni huippuunsa ja liityin kirkkoon. Takana oli kyllä muita syitä, mutta kuitenkin. Yhtäkkiä olinkin suomalainen. Enää ei kysytty mistä olen oikeasti kotoisin tai miksi minulla on outo aksentti puhuessani suomea. Muut hyväksyivät vihdoin minut suomalaisena. Olin tyytyväinen, mutta tajusin myös sen, etten ollut enää englantilainen. Ollakseni suomalainen minun oli luovuttava muista kansallisista identiteeteistä.

 
Suomalaisen on oltava vain ja ainoastaan suomalainen. Miksi? Miksi kaikenlaisia ihmisiä ei voida ottaa muita avoimesti mukaan taustasta riippumatta? Hyväksytään se, että kuka tahansa voi olla suomalainen, jos kokee itse olevansa. Ei ole mitään syytä kyseenalaistaa muiden identiteettiä.  

 
Hyvä puoluekokousväki. Muutetaan suomalaisuuden kriteerit. Minulla oli mahdollisuus tulla suomalaiseksi ihonvärini takia. Minusta ei ulkoisesti näe, etten olisi täysin suomalainen. Tämä ei ole kaikille mahdollista. Ihonvärin tai minkään muun ulkoisen piirteen ei tulisi rajoittaa mahdollisuutta tulla suomalaiseksi. Suomalaisuuden tulisi olla identiteetti ja olotila, ei niinkään ulkoisten piirteiden ja osaamisen luettelo.Voimme halutessamme antaa jokaisen sitä haluavan olla suomalainen.

 
Suomalaisuus on ylpeyden aihe. Elämme hyvinvointivaltiossa, meillä on moninainen ja puhdas luonto ja koulutusjärjestelmämme on yksi maailman parhaimpia. Ollaan kaikki ylpeitä suomalaisuudestamme, ja annetaan muidenkin olla, vaikka sukujuuret olisivatkin jossain muualla.

 
Kiitos

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s