Osallistuin nyt viikonloppuna Vihreiden Naisten Feministiakatemiaan, jossa koulutetaan kevään feministisiä eduskuntavaaliehdokkaita. Koulutuksesta inspiroituneena innostuin kirjoittamaan feminismistä, sekä syistä, miksi feminismiä edelleen tarvitaan. Tässä tekstissä tulen keskittymään nuorten naisten asemaan politiikassa.

 

Niin kauan, kun olet nainen ja erityisesti nuori sellainen, et tule olemaan pätevä

Pätevyys on asia, josta saan jatkuvasti kuulla kommentteja – olenhan vain nuori tyttö, joka ei tiedä mistään mitään. Viimeksi pätevyydestäni keskusteltiin Nuva ry:n puheenjohtajavaalin alla.

Olen toiminut erilaisissa paikoissa puheenjohtajana, nyt viimeisimpänä Nuva ry:ssä. Tästä huolimatta pätevyyttäni toimia johtamistehtävissä haastettiin jatkuvasti vastaehdokkaani toimesta. Ehdokkaan, jolta ei itseltään löydy johtamiskokemusta nuorisojärjestön puheenjohtajana toi moneen otteeseen ilmi olevansa parempi puheenjohtajaehdokas. Ilmiö on hyvin tuttu; naiset joutuvat tekemään miehiin verrattuna usein moninkertaisesti töitä, jotta heitä pidettäisiin läheskään yhtä pätevinä.

Pätevyydestä olen saanut kuulla muuallakin kuin järjestömaailmassa. Työelämässä asiakaspalvelutyössä minua on suoraan sanottu tyhmäksi ja epäpäteväksi kysyessäni pomoltani työhön liittyvän asiallisen kysymyksen, sekä Nuva ry:n kouluttajana olen usein saanut kuulla mansplainausta omien koulutusten jälkeen. Vaikka olen ollut nuorten osallisuuden asiantuntija ja olen kouluttanut viranhaltijoita sekä päättäjiä, on osalla aikuisista koulutettavistani ollut jokin pakottava tarve tulla mansplainaamaan minulle koulutusten jälkeen. Näiden kokemusten johdosta huomaan välillä epäröiväni työnhaussa. Tuntuu siltä, ettei minulla ole pätevyyttä hakea sellaiseen työhön, johon minua on organisaation sisältä suositeltu. Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että epäröinti on turhaa, mutta tiedostan kyllä, mistä sellainen ajattelu aiheutuu.

 

Ulkonäköäsi tullaan aina huomioimaan ja julkisesti kommentoimaan

Kun puhutaan naisista, ulkonäköä ei voi tietenkään unohtaa. Kun Nuva ry:n puheenjohtajapaneelissa annettiin mahdollisuus kehua vastaehdokasta 60 sekunnin ajan, sain kuulla olevani lempeä johtaja sekä kuulla, että minulla on “kiva hymy”. Ei muuta. Kehu kesti 12 sekuntia, ja loppuun vielä lisättiin, että eipä minussa paljon muuta hyvää ole. Olen aika varma, että olisin kuullut toisenlaiset kehut, mikäli olisin ollut miespuolinen ehdokas. Vastaehdokkaani käytti naiseuteen ja ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia minua vastaan, vaikka ne eivät liity mitenkään osaamiseeni tai kykyyni toimia puheenjohtajana.

Viime viikonlopun paneeli ei ollut ensimmäinen eikä valitettavasti varmastikaan tule olemaan viimeinen kerta, kun saan kuulla kommentteja ulkonäöstäni tilanteessa, jossa sillä ei ole käsiteltävän aiheen kannalta mitään merkitystä. Kehua tietenkin saa, mikäli se on tilanteessa luontevaa – hyvänä ohjenuorana voi pitää, että jos voisit kertoa saman kehun mummollesi tai kaverillesi, on kehu varmasti ääneen sanomisen arvoinen.

 

Epäasialliseen käytökseen tullaan harvoin puuttumaan

Viikonlopun puheenjohtajapaneelissa koin rehellisesti olevani nöyryytetty ulkonäkökommentin jälkeen. Yleisössä kommentille naurettiin, ja paneelin vetäjäkin taisi vain naurahtaa. Siinä hetkessä olisin toivonut asiaan puuttumista. Jälkeenpäin olen miettinyt paljon sitä, näkevätkö ihmiset oikeasti minussa vain lempeän johtajuuden ja kauniin hymyn. Onko minussa muuta? Nähdäänkö minussa vain hymy? Vaikka tiedän olevani hemmetin kova muija ja pätevä johtaja, pistävät tällaiset tilanteet aina pohtimaan ja epäröimään.

Jouduttuani epäasiallisen käytöksen kohteeksi olen usein sanonut asiasta tutulle pyytäen apua tai tukea, mutta liian monesti epäasiallinen käytös on lakaistu maton alle. Naispuoliset tuttuni ja jopa kaverini ovat puolustaneet epäasiallista käytöstä sanoen, että sellainen käyttäytyminen kuuluu henkilön ammattiin, tai että kyseinen henkilö on oikeasti todella kiva ja luultavasti vain kiinnostunut minusta. Kuinka paljon ahdistelua pitää kokea, että asiaan puututaan spontaanisti ja kyselemättä?

 

On aivan naurettavaa, että kaikista rakenteissa olevista tasa-arvo-ongelmista huolimatta feminismin tarpeellisuutta kyseenalaistetaan edelleen nuorisojärjestöjen liittokokouksissa – viimeksi Nuva ry:n liittokokouksessa puhuttiin feminismi-kirjauksen tarpeellisuudesta liiton asiakirjoissa. Ongelmallisen tilanteesta teki se, että suurin osa kirjausta vastaan puheenvuoron pitäneistä olivat etuoikeutetussa asemassa olevia. Toisin sanoen siis valkoisia heteromiehiä, jotka tuskin tulevat ikinä kokemaan niitä samoja asioita, kun naiset järjestömaailmassa sekä politiikassa.

Feminismin työsarka ei todellakaan ole vielä valmis, eikä tule olemaan niin kauan kuin naispoliitikkoja ei nähdä pätevinä sukupuolensa vuoksi, kun ulkonäkö vaikuttaa merkittävästi naispoliitikon menestymiseen ja kun kukaan ei siihen kunnolla puutu.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s